Katariina Korhonen (2013)
Esitelmä on tehty Koivumaan kyläretkeä varten (Koskela, 18.4.2013).
Huomautukset mahdollisista asiavirheistä kirjoittajalle; oikeudet tekstiin pidetään kirjoittajalla.
Osa 2.
Avioliitto ja perhe 1800-luvulla.
Esimerkkinä Vehkamukan Koivumaat.
Oman katon alle
Kun Suomi siirrettiin väkivalloin vuonna 1809 kulttuuripiiristä toiseen, se piti kynsin hampain kiinni uskonnostaan, laeistaan ja laitoksistaan. Onnekas oikku suosi köyhää pohjoista nurkkaa: tsaari Aleksanteri I antoi keisarillisen sanansa siitä, että Suomi säilyy länsimaana. Suomi oli ja pysyi protestanttisena, yksilöllisyyttä ja alkeellista demoktariaansa kunnioittavana yhteisönä.
Suomi oli 1800-luvulla talonpoikainen maa. Suomalainen maalaisihminen osasi lukea, oli hänellä maata tai ei. Maan itäisintä osaa lukuunottamatta Suomessa ei menty lapsina naimisiin eikä eletty suurperheissä isoisän ehdottoman vallan alaisina. Naimisiin mennessään ihmiset olivat aikuisia ja perustivat oman talouden, jossa aviomies oli perheenpää ja vaimo kumppani, eikä heidän yläpuolellaan ollut teoriassa kuin tsaari ja Jumala.
Talojen maista alettiin jo 1700-luvulla erottaa torppia nuorempien sisarusten perheille, jotta kukin pääsi aloittamaan aikuisen elämän oman katon alla.
Elämän päämääränä pidettiin avioliittoa, vaikka naimattomuus oli yleistä. Ehdoin tahdoin ei kenenkään kuviteltu jäävän naimattomaksi. Kohtalokkaana ikänä pidettiin kahtakymmentäviittä vuotta naisella ja kolmeakymmentä miehellä. Tyttöjen avioitumisikä nostettiin 1800-luvun lopulla lähinnä naisliikkeen vaatimuksesta seitsemääntoista vuoteen.
Avioliittoon astumisen määräsivät muutkin seikat kuin luonto ja laki: taloudelliset tekijät ja perinne merkitsivät ainakin yhtä paljon. Puoliso haettiin yleensä samasta kylästä tai ainakin samasta pitäjästä. Puolison etsiminen kaukaa oli vaivalloista, renkimiehelle ja piikatytölle mahdotontakin, kun ei omaa aikaa ollut lainkaan. Kokonaiset kyläkunnat olivat perusteellisesti sukua keskenään.
Puolison hakeminen
Vuodesta 1680 lähtien serkukset saivat avioitua kuninkaan erikoisluvalla. Rahvas ei välittänyt mitään lupia kysellä: melko läheisten sukulaisten avioliitot olivat vanha tapa, josta kirkko ei onnistunut vierottamaan.
Aviopuolisot eivät olleet pari siinä mielessä kuin ydinperheen aviopari on. Talo ja tila oli tärkeä, ei perhe, joka oli taloudellinen eikä tunneyksikkö.Talonpoikaisperheessä puolisot elivät ja työskentelivät paljolti erikseen eivätkä esiintyneet yhdessä juuri muulloin kuin juhlissa ja kirkkomatkoilla. Naisilla oli omat seuransa ja asiansa, miehillä omansa. Elämä ei ollut pelkkää yksitoikkoista raatamista vuodesta toiseen.
Talonpoikaiskulttuuri oli periaatteessa aina tarkoituksenmukainen: myös ihmisten virkistyksestä huolehdittiin. Sunnuntai pidettiin todella vapaapäivänä. Erilaiset uskonnolliset juhlat katkaisivat tasaisen elämänmenon useammin kuin nykyään." (Familia. Eurooppalaisen perheen historia. Kirj. Kaari Utrio, 1997)
Kaarle Kustaa Iisakinpoika Koivumaa, s. 1891 Kolari.
Avioliitto ja perhe 1800-luvulla.
Esimerkkinä Vehkamukan Koivumaat.
Oman katon alle
Kun Suomi siirrettiin väkivalloin vuonna 1809 kulttuuripiiristä toiseen, se piti kynsin hampain kiinni uskonnostaan, laeistaan ja laitoksistaan. Onnekas oikku suosi köyhää pohjoista nurkkaa: tsaari Aleksanteri I antoi keisarillisen sanansa siitä, että Suomi säilyy länsimaana. Suomi oli ja pysyi protestanttisena, yksilöllisyyttä ja alkeellista demoktariaansa kunnioittavana yhteisönä.
Suomi oli 1800-luvulla talonpoikainen maa. Suomalainen maalaisihminen osasi lukea, oli hänellä maata tai ei. Maan itäisintä osaa lukuunottamatta Suomessa ei menty lapsina naimisiin eikä eletty suurperheissä isoisän ehdottoman vallan alaisina. Naimisiin mennessään ihmiset olivat aikuisia ja perustivat oman talouden, jossa aviomies oli perheenpää ja vaimo kumppani, eikä heidän yläpuolellaan ollut teoriassa kuin tsaari ja Jumala.
Talojen maista alettiin jo 1700-luvulla erottaa torppia nuorempien sisarusten perheille, jotta kukin pääsi aloittamaan aikuisen elämän oman katon alla.
Elämän päämääränä pidettiin avioliittoa, vaikka naimattomuus oli yleistä. Ehdoin tahdoin ei kenenkään kuviteltu jäävän naimattomaksi. Kohtalokkaana ikänä pidettiin kahtakymmentäviittä vuotta naisella ja kolmeakymmentä miehellä. Tyttöjen avioitumisikä nostettiin 1800-luvun lopulla lähinnä naisliikkeen vaatimuksesta seitsemääntoista vuoteen.
Avioliittoon astumisen määräsivät muutkin seikat kuin luonto ja laki: taloudelliset tekijät ja perinne merkitsivät ainakin yhtä paljon. Puoliso haettiin yleensä samasta kylästä tai ainakin samasta pitäjästä. Puolison etsiminen kaukaa oli vaivalloista, renkimiehelle ja piikatytölle mahdotontakin, kun ei omaa aikaa ollut lainkaan. Kokonaiset kyläkunnat olivat perusteellisesti sukua keskenään.
Puolison hakeminen
Vuodesta 1680 lähtien serkukset saivat avioitua kuninkaan erikoisluvalla. Rahvas ei välittänyt mitään lupia kysellä: melko läheisten sukulaisten avioliitot olivat vanha tapa, josta kirkko ei onnistunut vierottamaan.
Aviopuolisot eivät olleet pari siinä mielessä kuin ydinperheen aviopari on. Talo ja tila oli tärkeä, ei perhe, joka oli taloudellinen eikä tunneyksikkö.Talonpoikaisperheessä puolisot elivät ja työskentelivät paljolti erikseen eivätkä esiintyneet yhdessä juuri muulloin kuin juhlissa ja kirkkomatkoilla. Naisilla oli omat seuransa ja asiansa, miehillä omansa. Elämä ei ollut pelkkää yksitoikkoista raatamista vuodesta toiseen.
Talonpoikaiskulttuuri oli periaatteessa aina tarkoituksenmukainen: myös ihmisten virkistyksestä huolehdittiin. Sunnuntai pidettiin todella vapaapäivänä. Erilaiset uskonnolliset juhlat katkaisivat tasaisen elämänmenon useammin kuin nykyään." (Familia. Eurooppalaisen perheen historia. Kirj. Kaari Utrio, 1997)
1.
Vanhemmat, ensimmäinen sukupolvi
Akseli Iisakinpoika Lappea eli Koivumaa, s. 15.2.1833
Kolari ja
Kreeta Johanna Pekantytär
Koivumaa, o.s. Kyrö, s. 1.12.1829 Pajala, Ruotsi, k. 25.1.1887 Kolari.
Akselin ja Kreetan poika, toinen sukupolvi
Iisak Vilho
Akselinpoika Koivumaa s. 1866
Kolari, k. 1925 Kolari. Vihitty 1889 morsiamen kotona Järvirovassa, Sieppijärvellä Amanda
Erkintytär Koskenniemen kanssa, s.1871 Kolari, Sieppijärvi, k.1937 Kolari.
Iisakin ja Amandan perhe
asui Niskamaa -nimistä tilaa Koivumaassa, ja perhe on käyttänyt sukunimenään myös Niskamaata.
Amandan ja Iisakin lapset, kolmas sukupolvi:
Kaarle Kustaa Iisakinpoika Koivumaa, s. 1891 Kolari.
Iisak Henrik Iisakinpoika
Koivumaa s.1893 Kolari.
Juho Artturi Iisakinpoika
Koivumaa s.1895 Kolari.
Eino Vilhelm Iisakinpoika
Koivumaa s. 1897 Kolari, k.1928 Kolari.
Uuno Eemeli Iisakinpoika
Koivumaa s. 1898 Kolari, k.1982 Kolari.
Hellin Laina Iisakintytär
Koivumaa s.1900 Kolari.
Aini Amanda Iisakintytär
Kylmämaa e. Koivumaa, s. 1901 Kolari. Avioitui Vaattojärvelle.
Bruno Aleksanteri
Iisakinpoika Koivumaa, s. 1903 Kolari.
Kaarlo Eemeli Iisakinpoika
Koivumaa, s.1905 Kolari.
Taimi Amanda Iisakintytär
Koivumaa, s.1908 Kolari.
Toivo Johannes Iisakinpoika, s.1911
Eeva Marja Iisakintytär Koivumaa, s.1914
Kaino Miljaana Iisakintytär Koivumaa, s.1917
Kallen ja Fannyn perhe
Kaarle Kustaa Iisakinpoika Koivumaa, s.1891 Kolari, k.1977 Kolarissa. Vihitty avioliittoon vuonna 1918
Fanny Huldantytär Lehdon kanssa, s.1898 Pajala, Aapua.
Fannyn äiti Hulda Lehto, s.1871 Pajalan Aapuassa.
Kallen ja Fannyn lapset, neljäs sukupolvi
Eevi Metsävainio
Helmi Björnström
Elsa Mäkikyrö, avioitui Pelloon.
Noak Koivumaa,
Bruno Arnold Koivumaa ja
Arvo Koivumaa, asuu Signen kanssa vanhassa Vehkamukan paikassa.
2.
Vanhemmat, ensimmäinen sukupolvi
2.
Vanhemmat, ensimmäinen sukupolvi
Akseli Iisakinpoika Lappea eli Koivumaa, s. 15.2.1833 Kolari ja
Kreeta Johanna Pekantytär Koivumaa, o.s. Kyrö, s. 1.12.1829 Pajala, Ruotsi, k. 25.1.1887 Kolari.
Akselin ja Kreetan tytär, toinen sukupolvi
Talollisen tytär Kristiina Akselsdotter Koivumaa ja loinen, poikamies, Johan Johansson Peurawaara Pajalan seurakunnasta vihitty avioliittoon Kolarissa. Vihki Karl Rechardt. Perhe asui Jarhoisissa ja sai yhdeksän lasta.
Akselin ja Kreetan tytär, toinen sukupolvi
Talollisen tytär Kristiina Akselsdotter Koivumaa ja loinen, poikamies, Johan Johansson Peurawaara Pajalan seurakunnasta vihitty avioliittoon Kolarissa. Vihki Karl Rechardt. Perhe asui Jarhoisissa ja sai yhdeksän lasta.
Kristiina ja Johan Peurawaaran tytär, kolmas sukupolvi
Johanna (Hanna) Peurawaara, s.1879 Pajalassa ja Immanuel (Manne) Salomonin poika Satta, s. 1878 Sieppijärvellä, vihitty vuonna 1899. Hanna ja Manne asuivat Sieppijärven Käkivaarassa.
Hannan ja Mannen lapset, neljäs sukupolvi
Akseli Immanuel Satta, s. 1900
Alma Maria Ylitalo, s. 1902
Uuno Aadolf Satta, s. 1903
Heikki Satta, s. 1906
Johanna Juliaana Korteniemi, s. 1907
Juho Salomon Satta, s. 1908
Väinö, s. 1910
Taimi Kristiina, s.1912
Aino Amanda, s. 1914
Mooses Satta, s. 1916 ja
Urho Hemming, s. 1919.
Akselin ja Kreetan toiseksi nuorin tytär, toinen sukupolvi
Itsellisen tytär, Sandra Johanna Koivumaa, s. 1871, k. 1948 Vaattojärvellä, ja kruununtorppari, leskimies Salomon Satta vihittiin Iivarin tilalla Sieppijärvellä 1895. Oskar Heikel vihki.
Salomon oli vihittäessä 51-vuotias ja Sandra 23. Kerrotaan, että Kurun tilan isäntä Henrik Vilhelm Pekanpoika Kuru ja Salomon juhlivat kokonaista kolme päivää tätä tapahtumaa. Häälahjaksi Henrik oli antanut "mustan nuorukaisen", josta oli tullut hyvä lypsylehmä.
Sandra ja Salomon Satan lapset, kolmas sukupolvi
Leonard Satta (1895-1973), Anna Koskenniemi (s.1899), Eino Salomon Satta (1901-1935), Hilda Satta (1904-1911), Kaarlo Johannes Satta (1907-1973), Martta (s.1911) ja Lempi Maria Niva (s. 1914).
Akselin ja Kreetan toiseksi nuorin tytär, toinen sukupolvi
Itsellisen tytär, Sandra Johanna Koivumaa, s. 1871, k. 1948 Vaattojärvellä, ja kruununtorppari, leskimies Salomon Satta vihittiin Iivarin tilalla Sieppijärvellä 1895. Oskar Heikel vihki.
Salomon oli vihittäessä 51-vuotias ja Sandra 23. Kerrotaan, että Kurun tilan isäntä Henrik Vilhelm Pekanpoika Kuru ja Salomon juhlivat kokonaista kolme päivää tätä tapahtumaa. Häälahjaksi Henrik oli antanut "mustan nuorukaisen", josta oli tullut hyvä lypsylehmä.
Sandra ja Salomon Satan lapset, kolmas sukupolvi
Leonard Satta (1895-1973), Anna Koskenniemi (s.1899), Eino Salomon Satta (1901-1935), Hilda Satta (1904-1911), Kaarlo Johannes Satta (1907-1973), Martta (s.1911) ja Lempi Maria Niva (s. 1914).
No comments:
Post a Comment