Kulttuurilehti Jänkä arvioi Saukkoriipin kirjan

www.janka.fi

Jänkä on lappilainen kulttuurilehti, jota julkaisee Jänkä ry.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt Jänkä-lehdelle kulttuurilehtien laatupalkinnon 2.10.2012.

Toimituskuntaan kuuluvat Paula Alajärvi (päätoimittaja), Hertta Alajärvi, Jenni Mutenia ja Johanna Suopanki. 

Jänkä-lehti, c/o Alajärvi, Kansanopistontie 5 as 4, 99600 Sodankylä.

Lehden irtonumeroita on saatavilla Kolarin Kirja ja Kemikaliosta. 
Irtonumeron hinta on 6 e. (2012)

Jänkä-lehden sivuilta saat lisätietoja, mikäli haluat osallistua Jängän tekoon!

Syysnumero 2012, lehden 15. numero

Juha Hurmeen kirjoittama arvio kirjasta

Umpeutuvat polut, sammuvat savut. Sulo Saukkoriipi. 

Väylä 2011.

SALOJÄRVEN SANKARIT

Sulo Saukkoriipin "Umpeutuvat polut, sammuvat savut" päättää arvokkaasti ja tyylikkäästi Salojärvi-trilogian, jonka aikaisemmat osat ovat niin ikään ansiokkaat "Martta ja Aukusti" ja "Salojärveläisiä".

Kirjailijaa on kiitetty syystä menneiden aikojen taitavasta kuvauksesta ja henkilöiden elävästä puheenparresta, mutta nämä seikat ovat pikemminkin rakennusaineita kuin lopullinen tulos, joka on enemmän kuin osiensa summa, kuten aidon sanataideteoksen pitääkin.

Saukkoriipin kirja on kokonaisen kylän, Salojärven kuva. Tärkeitä henkilöitä - turhia ei olekaan - on parikymmentä. Kertomuksen muoto ei kuitenkaan hajoa, vaan pysyy tiukasti tekijänsä hyppysissä. Jo ensimmäinen virke paljastaa romaanin keskiön, jonka ympärille kaikki hallitusti kiertyy rakentaen lujaa muotoa. Ja paljastaa se muutakin. Saukkoriipi avaa pelin näin: "Rytilahden taloon tuli illansuussa vieras, joka haisi eltaantuneelle viinalle."

Änsti Rytilahti ja hänen vaimonsa Kaisa-Marja asemoituvat tarinan keskukseen eläen, ikääntyen ja nähden autioituvan kylän pikkuhiljaa kuolevan ympärillään. Tarinassa liikutaan 1970-luvulta kohti nykypäivää. Juoppo Eelis Mäkinen, illansuinen vieras, on yksi monista, jonka kuolema kohtaa, ennen kuin viimeiselle sivulle päästään.

Saukkoriipillä on kanttia katsella elämän kovuutta suoraan silmiin. Ja niin on hänen kirjansa henkilöilläkin. Kylän kuolemaa, vastoinkäymisiä, ristiriitoja, sairautta ja menehtymistä kohdataan Salojärvellä sankarillisesti ja lannistumatta. Kirja on synkkien sisältöjensä syvästi inhimillisen kuvauksen keinoin aivan ihmeellisen lohdullinen.

Siitä huolimatta, että kuolema on kokonaisuuden avainkäsite: toisaalta kylän yhteiskunnallinen kuolema ja näivettyminen, toisaalta harvenevien ja vanhenevien asukkaiden vääjäämätön poistuma. Salojärven pienenevä populaatio ei anna periksi, vaan kitkuttelee eteenpäin täyttä elämää toisiaan tukien ja ymmärtäen sekä toistensa erilaisuuksia ja heikkouksiakin suvaiten.

Jaksot Poikkijärven Martan muistisairaudesta ja Eelis Mäkisen alkoholismista ovat suuren ihmistuntijan ja oivaltavan elämäntarkkailijan käsialaa. Änstin syrjähyppy Karilan Marin kanssa, ja siitä seurannut vuosikausien syyllisyys rakentavat kirjan ytimeen elämänmakuista jännitettä. Saukkoriipin henkilöt ovat heikkouksiensa kautta vahvoja, ja kirjailijalla riittää myötätuntoa ja kärsivällisyyttä asettua itse kunkin sisäisiin, raastaviinkin maailmoihin.

Sulo Saukkoriipi jakelee sanottavansa hiljaisen, hienovaraisen ja älyllisen huumorin siunauksella, mikä on aivan olennainen elementti hänen taiteessaan. Katajamaan Kasperin hautajaisreissu saa unohtumattoman lopun, kun hän kahvia ja kyytiä hakiessaan törmää kylän kuppilassa uuden ajan airueeseen, strippariin, joka keikistelee pöydällä kravatti ainoana vaatepartenaan.

"Teilä on vissiin kravattipakko", toteaa Kasperi ravintolan tarjoilijalle.

Monen sairauden runteleman ikämiehen, Pihlajaniemen Penkon kädenvääntö kuoleman kanssa nousee absurdin huumorin alueelle. Penkon kärsimyksiä kuolema ei millään suostu armahtamaan, vaan kulkee toistuvasti vierestä ohi. Penkko laittaa tien varteen "Kuolema, käy meillä" -tekstillä varustetun viitan, joka osoittaa hänen tönöönsä. Siitä tulee turistinähtävyys, joka kelpaa ulkomaalaisillekin bussilasteille.

Romaaninsa finaalissa Saukkoriipi tuo näyttämölle Tervaharjun sitkeät vanhukset, piippua tupruttavan Elman ja puuhakkaan Oskarin. Eelis Mäkisen vavahduttava kuolema saa kehyksekseen lämminverisen komedian hevoshenkeen heränneen Oskarin rakkaudesta Änstiltä lainaksi saamaansa hepoon.

Olla hauska ja vakavin yhtä aikaa, jopa yhden virkkeen sisällä. Siihen kykenevät vain harvat. Sulo Saukkoriipin teos on pullollaan näitä ihmisen osan tarkasti määritteleviä hetkiä.

Juha Hurme